Joulukuu

Käsittämätöntä, miten nopeasti aika menee. Yhtäkkiä tuli joulukuu, kalenterin luukut aukesivat, ja tajusin että olen kohta taas myöhässä jouluvalmisteluineni. Vaikka täällä joulunodotus alkoi kyllä selvästi myöhemmin kuin kotimaassa.

22 jäljellä!

Lokakuun loppuun asti kaupat olivat täynnä Halloween-kamaa, sen jälkeen meni vielä pari viikkoa ennen kuin saivat joulutavarat esille. Ensimmäisinä tilaa raivattiin valtaville leluröykkiöille (mallia Prisma x2), vasta sen jälkeen saapuivat joulukoristeet ja muut. Sanoisin, että vasta noin viikko sitten alkoi setup olla kasassa joka paikassa.

Gradukökötyksestä johtuen en ole ehtinyt pitkään aikaan keskustan kävelykaduille saakka, mutta lähistön pikkuliikkeet on onneksi tuoneet jouluvaloja tähän meidänkin kulmille tunnelmaa luomaan. Sen sijaan asunnoissa ei näyttäis järjestään olevan joulutähteä tai kynttelikköä joka ikkunalla, ja nekin jotka jonkun valovirityksen on saaneet aikaan, ovat kallistuneet värikkäiden ja vilkkuvien ledien kannalle. Mitensennytsanois, ei hyvä.

Joulukalenteritkaan ei täällä näyttäis olevan yhtä tärkeitä kuin Suomessa. Tasan yhdestä paikasta löytyi Patun himoitsema Star Wars -legokalenteri, ja samasta lelukaupasta saatiin myös Pinskulle perinteeksi muodostunut Littlest Pet Shop -kalenteri. Suklaakalentereita olen nähnyt muutamia, mutta niidenkään osalta ei puhettakaan sellaisista valikoimista mitä Suomessa. Lasten koulukavereiden keskuudessa tekemäni gallupin mukaan kuvakalenterit on täällä edelleen in ja pop, ja sellainen tuli meillekin eilen Patun kaverilta Edoardolta (kuvassa yllä).

Parivaljakosta puheen ollen, vietettiin eilen pari tuntia herrojen kanssa paikallisessa lastenkirjakaupassa kuuntelemassa joulusatua (italiaksi) ja askartelemassa sen jälkeen kirjeitä pukille*. Ja syömässä piparkakkuja. Hämmästys oli suuri, kun tarjolle tuotiin aika lailla kotimaisen oloisia kakkuja, pan di zenzeroja. Oletin täysin, että Suomessa tyypillinen piparkakku on puhtaasti pohjoismainen ilmiö, mutta Wikipedia tiesi kyllä valistaa että perinne on lähtöisin paljon etelämpää. No, oli miten oli, näitä herkkujahan olisi nyt sitten saatava myös kotiin. Viime Ikea-käynnin yhteydessä olin varautunut lasten piparkakkuhimoon ostamalla molemmille omat puolen kilon rasiansa, mutta nehän oli syöty jo about seuraavana päivänä. Joten nyt pitäisi sitten ryhtyä leipomispuuhiin.

Tää pitäis vissiin sit nyt täyttää.

Kuten keittiötaidoilleni sopii, olen pärjännyt viime vuodet hyvin pakastealtaan valmistaikinalla. Luonnollisestikaan kyseinen innovaatio ei ole vielä tänne asti ehtinyt, joten olen tässä pähkäillyt että millä reseptillä näitä sitten tekisi. Nettihän on ohjeita pullollaan, joten reseptien puutteesta homma ei ainakaan jää kiinni. Ainesosista ehkä. Siirappia ei nimittäin eilen kaupasta löytynyt (oli loppu, eli ilmeisesti joku muukin on joulutuulella) ja neilikat myydään täällä kokonaisina. Mut ehkä me selvitään näistä järkyttävän suurista haasteista ja saadaan kakut tehtyä. Joululauluja laulellen.

Pinsku onkin ollut laulutuulella viime aikoina. Koulussa on harjoiteltu We wish you a merry christmasia ja Jingle bellsiä, joten niitä sitten on hoilotettu myös kotona, tonttulakki päässä ja - jos mahdollista - kynttilänvalossa. Pientä kontrastia tunnelmaan on saanut vilkaisemalla ulos, jossa joko sataa kaatamalla tai sitten paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta, puut on joko täynnä lehtiä tai pitävät tiukasti kiinni viimeisistä keltaisistaan, nokkoset odottavat poimimistaan kuin Suomessa toukokuussa ja lämpötila pysyttelee sinnikkäästi kymmenen asteen lämpimämmällä puolen. Mutta pimeys, se on läsnä täälläkin 15 tuntia päivässä, joten ainakin joku jouluun läheisesti liittyvä asia on kohdillaan. Vaikka Helsingin harmaata kaamosta en kyllä kaipaa yhtään.

Ja eikun taikinantekoon. Hyvää ensimmäistä adventtia! Hoosianna!

* Joka kuulemma tulee pohjoisnavalta, polo nord. Olen kyllä joka paikassa korjannut että se on kuulkaa circolo polare ja Rovaniemi, omin silmin olen nähnyt.